Helmikuussa Samuel Lehtikangas kävi luennoilla ja pelaili pleikkaria. Huhtikuussa hän allekirjoitti levytyssopimuksen, ja kesä on täynnä keikkoja.
22-vuotias espoolainen energiatekniikan opiskelija Samuel Lehtikangas oli ehtinyt jo allekirjoittaa kesätyösopimuksen, kun hänen kappaleensa Hei Supermario nousi Spotifyssa Suomen kuunnelluimmaksi biisiksi.
– Kun biisi meni ykköseksi, laitoin viestiä, että en valitettavasti pääse, Lehtikangas kertoo.
Hetkeä myöhemmin samasta yrityksestä tuli Tiktok-viesti: työnantaja pyysi videotervehdystä tyttärilleen, jotka olivat artistin faneja.
Kevään aikana Lehtikankaan elämä muuttui nopeasti. Vielä helmikuussa hän kävi luennoilla, pelasi pleikkaria ja hengaili kavereidensa kanssa.
Maaliskuussa julkaistu Hei Supermario nousi nopeasti viraalihitiksi erityisesti Tiktokissa, ja huhtikuussa se oli Spotifyn Suomen Top 50 -listan kärjessä. Samassa kuussa hän allekirjoitti jo levytyssopimuksen Universal Musicin kanssa.
Tapaamme Lehtikankaan kotona Otaniemessä, jossa hän asuu serkkunsa kanssa. Asunto on kiireisen opiskelijaelämän jäljiltä sotkuinen. Lehtikangas kertoo, ettei hän nykyään ehdi juuri viettää aikaa kotona.
– Haluatko nähdä mun keikkakalenterin? hän kysyy.
Lehtikangas kaivaa puhelimensa esiin ja esittelee listaa, jossa on useita keikkoja viikossa elokuuhun asti.
– Tässä ei ole siis kaikkia, hän kiirehtii tarkentamaan.
Kappale äänitettiin itse rakennetulla studiolla
Huumori on tehnyt biisistä ilmiön: kappaleen kertosäkeessä lauletaan esimerkiksi pienestä munasta.
Lehtikangas tekee musiikkia ystäviensä Leevi Viitasaaren ja Eino Toijosen kanssa itse rakennetulla studiolla Espoon Olarissa. Hän kertoo vastustaneensa aluksi vitsin lisäämistä kappaleeseen.
– Pohdin, onko välttämättä niin hyvä juttu, että tällä lähdetään liikenteeseen. Mutta se oli sen verran toimiva, että sillä mentiin.
Lehtikangas kertoo nähneensä keikoilla kylttejä, joissa kysytään: ”Onko se oikeasti pieni?”
– Leevi on yrittänyt kirjoittaa sitä pieni muna -läppää useampiinkin biiseihin, mutta olen sanonut, että ei enää, ei enää, ei enää. Minä olen se, joka ottaa ne seuraamukset siitä vastaan.
Häpeän kohtaamisessa auttaa se, että aihe tuottaa yleisölle iloa.
Vaikka Lehtikangas nauttii esiintymisestä, tulee keikoilla vastaan myös jännittäviä hetkiä.
– Jos ei ole aurinkolaseja ja ottaa katsekontakteja tuntemattomien kanssa, kyllä siinä alkaa miettiä, mitä tuo ihminen ajattelee minusta, artisti kuvailee.
Perhe suhtautuu kappaleeseen huumorilla
Lehtikangas on laulanut käytännössä koko elämänsä. Isä oli kanttori, ja Lehtikangas kävi lapsena kirkossa soittamassa viulua.
Lukiossa hän haki Vaskivuoren musiikkilinjalle, mutta esiintymisjännitys pilasi pääsykokeet.
– Minua jännitti niin paljon, että unohdin sanat ja melodiat puolivälissä.
Myöhemmin kuorolaulu toi itsevarmuutta. Nykyään Lehtikangas laulaa Polyteknikkojen Kuorossa Aalto-yliopistossa, ja kuorolaulu on tuonut itsevarmuutta.tausta kuuluu myös hänen musiikissaan harmonioina ja stemmoina.
Hän kertoo olleensa koulussa luokan pelle.
– Jos on ollut koulussa class clown, ehkä luonnollinen polku on olla koko kansan class clown.
Listaykköseksi noussut hitti jakaa perheen sisällä mielipiteitä. Lehtikangas kertoo, että hänen sisaruksensa ovat olleet Hei Supermarion suosiosta innoissaan. Sisko piirsi myös kappaleen kansikuvan.
– Mutsi ei ihan niin paljoa tykännyt noista lyriikoista, Lehtikangas kuvailee.
Kanttori-isä suhtautuu tilanteeseen huumorilla.
– Hän vitsailee kavereidensa kanssa siitä, että en ole saanut ilmeisesti hirveän kristillistä kasvatusta, Lehtikangas nauraa.
Suomessa on pitkä huumorimusiikin perinne
Kun Hei Supermario nousi Spotify-listan ensimmäiseksi, Lehtikangas oli syömässä Eino Toijosen kanssa.
– Hyppäsimme toisiamme vasten ja huusimme, että ai vittu, tämä on ihan sairasta. Meillä on tämän hetken suurin biisi.
Hauskoilla sanoituksilla on pitkä historia suomalaisessa musiikissa. Lehtikangas mainitsee musiikkinsa vertailukohdaksi Leevi and the Leavingsin.
Myös viime vuosina huumorikappaleita on noussut viraalihiteiksi – yhtenä esimerkkinä Koira-artistin Käpy-kappale.
– Koira poisti sen biisin myöhemmin, mutta minä en tule ikinä poistamaan Mariota, artisti sanoo.
Lehtikangas ei halua, että hänen musiikkinsa nähdään pelkkänä vitsinä. Eniten artisti kertoo nauttivansa palautteesta, jossa huomioidaan kappaleen musiikilliset ansiot ja puhutaan esimerkiksi harmonioista ja soinnuista.
Samuell nousi Spotify-listan kärkeen ilman levy-yhtiötä. Hei Supermarion suosio ei syntynyt kuitenkaan sattumalta, vaan taustalla oli onnistunut markkinointikampanja, Lehtikangas kertoo.
– Siinä noudatettiin punaista lankaa. Teimme videoita, jotka eivät vaikuta siltä, että ne promoavat biisiä.
Hassut kappaleet leviävät vakavia helpommin, Lehtikangas kuvailee. Jos ihmiset kuulevat hyvän kappaleen, he tykkäävät siitä, mutta jos he näkevät hauskan videon, he jakavat sen.
Menestys muutti suunnitelmat
Lehtikangas opiskelee toista vuotta energiatekniikkaa Aalto-yliopistossa. Lukiossa häntä kiinnostivat erityisesti matematiikka ja fysiikka. Hän ajatteli menevänsä ydinenergialaitokseen suunnittelemaan voimaloita.
Silti musiikki oli aina todellinen haave.
– Unelma-ammatti oli baarilaulaja Barcelonassa, hän nauraa.
Kevään menestys muutti suunnitelmat nopeasti. Vaikka kurssikaverit aloittavat ensi vuonna kandidaatintutkielmansa, Lehtikangas ei aio pitää kiirettä valmistumisen kanssa.
Musiikista on tullut ensimmäistä kertaa myös taloudellisesti varteenotettava vaihtoehto.
– Kun alkaa saamaan yhdeltä keikalta enemmän kuin kuukauden töistä, voi alkaa miettiä tuntipalkkoja, kumpi on järkevämpää, Lehtikangas perustelee.
Paluu insinöörihommiin tuntuisi pettymykseltä.
– Totta kai se olisi pettymys sen jälkeen, kun on saanut tietää, kuinka mahtavaa on esiintyä ja tehdä musiikkia.
Suurin pelko tällä hetkellä onkin, että musiikkiura syystä tai toisesta päättyisi.
Musiikin laadusta se ei kuitenkaan jää kiinni – Lehtikangas tietää tehneensä hyvää musiikkia.
Hän sanoo tekevänsä musiikkia harhaluuloon asti.
– Talvella katsoin videoita, että menestyneitä ihmisiä yhdistää se, että he uskovat itseensä to the point of delusion [harhaluuloon asti]. He uskovat itseensä niin paljon, että he eivät voi epäonnistua.